Murtuneen nilkan kuulumiset

Kaksi kuukautta sitten kaaduin työpaikkani pihassa ja nilkkani murtui kahdesta kohtaa, diagnoosina weber B-tyypin murtuma. Googlettelin itse jonkin verran muiden kokemuksia nilkkamurtumista, jonka vuoksi haluan myös jakaa blogissa kokemuksia omasta toipumisestani.

Ensimmäinen viikko murtumisen jälkeen oli ehkä vaikein. Särkylääkkeet pitivät kivut poissa, mutta arkiset asiat muuttuivat työläämmiksi ja piti opetella pyytämään apua moniin asioihin. Kyynärsauvojen kanssa liikkuminen vaati harjoittelua ja tunsin aluksi oloni melko kömpelöksi keppien kanssa. Viikon päästä murtumisesta oli ensimmäinen kontrollikäynti kipsauksen jälkeen, jolloin kaiken todettiin olevan hyvin. Se tietysti huojensi oloani.

Toisella viikolla liikkuminen keppien kanssa alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja pystyin myös paremmin rentoutumaan. Meillä käyneet vieraat piristivät päivääni, vaikka suurin osa ajsta kuluikin tv:n, tietokoneen ja kirjojen ääressä. Varpaat sinertyivät edelleen pitäessäni jalkaa alaspäin ja paineen tunne valtasi pohjetta, niinpä suurin osa ajasta meni jalka kohoasennossa.

Kolmannella ja neljännellä viikolla minulla oli lupa varata puolet painosta jalalle. Pikkuhiljaa aloin varaamaan painoa jalalle enemmän. Kotona olo alkoi kyllästyttämään, joten rohkaistuin lähtemään elokuviin, teatteriin ja siskoni luokse kyläilemään.  Neljännen viikon alussa oli röntgenkuvaus ja lääkäriaika, jolloin annettiin lupa kävellä täysvarauksella kaksi viimeistä viikkoa. Aloin varaamaan painoa jalalle yhä enemmän. Rasittuessaan jalka kipeytyi ja liikuttaessa sitä vihlaisi helposti. Viimeisellä eli kuudennella viikolla kävelin kotona jo täysin ilman kyynärsauvoja. Tuntuipa ihanalta, kun kädet taas vapautuivat kepeiltä!

Kipsi otettiin pois kaksi viikkoa sitten. Pohje oli silminnähden kuihtunut kuudessa viikossa. Minulla ei siis missään vaiheessa nähty tarvetta vaihtaa kipsiä, vaan samalla kipsillä mentiin koko kuusi viikkoa. Iho oli kuiva, paljon kuollutta ihosolukkoa. Intouduin varaamaan samalle illalle ajan jalkahoitoon. Kyllä kannatti! Tekisi hyvää käydä jalkahoidossa useamminkin. Sain nilkan tueksi vielä irroitettavan nilkkatuen. Nilkka oli alkuun erittäin kankea, jonka vuoksi edessä on fysioterapiaa ja tietysti nilkan kuntouttamista omatoimisesti joka päivä. Huomaan suuren edistyksen, kun vertaan nilkkaa ja kävelyä siihen kun kipsi otettiin pois. Kävely paranee koko ajan ja onkin ilo huomata, että nilkan treenaaminen ei ole mennyt "hukkaan".  Odotan innolla miltä nilkka tuntuu vaikkapa kuukauden päästä. Ainakin tähän asti kaikki on mennyt koko ajan parempaan päin.