Viime viikolla siivosin yhtä laatikkoa ja löysin kirjekuoren, jossa oli ammattikorkeakoulun päätteeksi luokkakavereiden minulle kirjoittamia lappuja. Ajatuksena siis oli, että jokainen kirjoittaisi paperille mahdollisimman monelle jotain hänestä ja sujauttaisi lapun henkilön nimellä varustettuun kirjekuoreen. Luin ajatuksia minusta ja ne saivat kyllä hymyn huulille. Monia ajatuksia yhdisti positiivisuuden lisäksi määrätietoisuus. Minua kuvailtiin määrätietoiseksi. Sellaiseksi, joka tietää mitä haluaa. Jos lähimmiltä ihmisiltäni kysyttäisiin niin todennäköisesti hekin olisivat sitä mieltä. Tiedän yleensä mitä haluan ja teen paljon asioita saavuttaakseni haluamani. On tärkeää olla tyytyväinen hetkeen, mutta pieni haaveilu ja joidenkin asioiden tavoittelu ei mielestäni ole pahasta.
Olen onnellinen ja kiitollinen monesta asiasta. Siitä, että olen perusterve, naimisissa ja minulla on ystäviä. Olen vakituisessa koulutustani vastaavassa työssä, josta pidän. Olin säästänyt asp-tilille yli kaksi vuotta ja löysimme kriteeriemme mukaisen unelmiemme asunnon noin 30 asuntonäytön jälkeen.
Yksi haaveeni on toteutumassa hyvin pian, kun matkustan New Yorkiin. Monet unelmani liittyvätkin matkustamiseen. Olen ehtinyt nähdä jo paljon, mutta paljon on vielä kokematta. Määrätietoisesti kuljen askel askeleelta niitä kohti.
Työssäni tapaan lähes päivittäin ihmisiä, joita elämä on riepotellut syystä tai toisesta. Kohtaan ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa, joihin he ovat ajautuneet pikkuhiljaa tai yllättäen. Ehkä osittain senkin takia osaan arvostaa entistä enemmän omaa tilannettani. Kaikki on hyvin, myös tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti